Kevätvirtaa

Pitäisi kirjoittaa poliittisia asioita, monta tekstiä odottaa kirjoittamista, mutta haluaisin vain sukeltaa viileään kesäiseen veteen, lämpimien kallioiden välissä mustikkain kypsyessä. Lekottelisin tuolla kallioilla hiljaisuus ja tuuli korvissani tuntisin tuulen koko ihollani korvillani nenälläni kesä eikä tarvitse eristystä.

Vauva ei ole tässä tekstissä minulla on sisäisiä maailmoita joissa se ei ole vaikka onkin iholla muuten. Haluan sukeltaa kirjoittamiseen virtautua kellua virrassa olla sanoissa liikkeessä. Miten kieli onkaan liikettä se on ihme kirjoitan kuin tanssia tai kangasta puissa. Olen kylmän varjoisan veteni äärellä eikä se ole minun vaan maan maiseman paikan maaston jossa olen. Kun lumi sulaa voin kulkea kauas reistaavilla polvillani kaukaisuuteen sen puron varteen pienen putouksen rantaan ja kaivan paljain käsin maasta koiranputken juuria.

Viileässä metsässä oksat kävyt pistelevät jalkoihin mutta en halua kenkiä väliimme, haluan olla iho sinua vasten sääreni tulevat naarmuihin ja hame repeää oksaan, hame on loppuun hiutunut ja rakastan sitä leveää siinä voi samota ja kiivetä puihinkin jos uskaltaisi.

Elämäni olisi aistivoimaisempaa; käsitöitä, ulkona olemista ja liikettä kuten vauvanhoito, ruumis ääreensä laskien täynnä merkitystä varvasta myöten joka pitää minut pystyssä vauva sylissäni. Liikettä on niin paljon nyt, silti haluan vielä enemmän, vielä erilaisempaa useampaa liikettä tanssimisen maastossa kulkemisen loimen luomisen liikettä. Taivutan selkäni taakse ja tavoitan sormilla lattiaa ja kaipaan taipuisampia jäntevämpiä aikoja.

Leave a Reply

Your email address will not be published.